Suomalaiset luonnonsymbolit

Monissa maissa eläin tai lintu on kansallinen symboli, mutta luonnonläheisessä Suomessa on seitsemän luonnonsymbolia, mukaan lukien kansallinen kala, kansallispuu ja jopa kansallinen hyönteinen. Maa juhlii myös Suomen luonnonpäivää joka vuosi elokuun viimeisenä viikonloppuna. Suomen kansalliset luonnonsymbolit saivat asemansa julkisten kyselyjen avulla, jotka saivat kymmeniä tuhansia postiäänestyksiä 1980-luvulla ja 90-luvulla ennen välittömien online-kyselyiden tulemista eteenpäin. Syitä sille, että Suomessa on niin paljon ikonisia luonnonsymboleja, voi olla se, että luonto on hyvin rakas suomalaisille. Tässä artikkelissa esitetyt kansalliset luonnonsymbolimme ovat sidoksissa suomalaiseen mytologiaan, perinteisiin ja populaarikulttuuriin monella mielenkiintoisella tavalla. Monet ovat olleet jo esillä postimerkeissä, organisaatioiden logoissa sekä euroja edeltävissä suomalaisissa seteleissä ja kolikoissa.

Karhu

Karhut ovat näkyvästi esillä suomalaisessa mytologiassa, mukaan lukien kansallinen kansanperinneepos Kalevalassa. Muinaissuomalais-ugrilaiset kansakunnat pitivät karhuja pelättyinä ja kunnioittetuina toteemisina eläiminä, ja suomalaiset pitävät karhua usein ”Metsän kuninkaana”. Noin 1500 ruskeaa karhua (Ursus arctos) vaeltaa Suomen nykyisissä suurissa metsissä, mutta he ovat hyvin varovaisia ihmisten ja harvat suomalaiset kohtaavat heidät luonnossa – vaikka viime vuosina turvalliset ja herkästi järjestetyt karhujen tarkkailumatkat Itä-Suomen karhujen maiden rajalla ovat mahdollistaneet yhä useamman suomalaisen ja ulkomaisen vierailijan tarkkailemaan näitä upeita eläimiä läheltä. Muita hyvin julkisessa kyselyssä hyvin menestyneitä eläimiä olivat metsästäjien suosikki hirvi tai hirvi (Alces alces) ja Saimaan rengashylje (Pusa hispida saimensis), joka on uhanalainen makeanveden hylje, joka löytyy vain Suomesta.

Joutsen

Joutsen

Valtajoutsen (Cygnus cygnus) on siro, pohjoinen, puhdas valkoinen, villi joutsen, joka esiintyy suomalaisessa kansanperinteessä ja kulttuurissa, Kalevalan kansaneposta aina säveltäjän Jean Sibeliuksen teoksiin. 1900-luvun alkupuolella villieläinten joutsenten lukumäärä väheni jyrkästi, kunnes 1950-luvulle mennessä Suomessa oli kasvatettu alle 20 paria. Joutsenet ovat sittemmin toipuneet sen jälkeen kun heidät on onnistuneesti korostettu esiin tulevana luonnonsuojeluliikehahmona; ja nykyään Suomessa asuu noin 6000 joutsenta. Keväällä paluumuuttavien joutsenparvien näky ja ääni tuovat ilon luonnon ystäville ympäri maata. Monissa tuotteissa on Suomen myymälöissä pohjoismaisen ympäristömerkkijärjestelmän mukainen joutsenjoutologo tai Suomessa valmistettuja ruokaa osoittava uimajoutsenlogo. Suomalaisissa eurokolikoissa on pari joutsenjoutoja lennossa joidenkin pohjimmiltaan suomalaisten järvimaisemien päällä.

Kielo

Suomen kansalliskukkaksi valittiin kielo (Convallaria majalis), koska sen houkuttelevat ja makeasti tuoksuvat kukat ovat hyvin tuttuja useimmille suomalaisille. Nämä herkät valkoisten kukinten ryhmät, jotka ovat muodoltaan pieniä kelloja, kukkivat alkukesästä kosteissa metsissä, puistoissa ja puutarhoissa melkein kaikissa osissa maata. Monivuotiset kielot kasvavat niin runsaasti, että lapsia ja muita luonnonystäviä voidaan rohkaista hakemaan niitä jättäen harvinaisimmat lajit kasvamaan, vaikkakin on syytä muistaa, että loppukesällä niitä korostavat kirkkaat punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Kielosarja on esiintynyt usein suomalaisessa romanttisessa runossa ja pop-kappaleissa. Heidän suomen nimi kielo on myös perinteinen tytön nimi, joka jostain syystä annetaan usein myös ystävällisille lehmille.

Hopea koivu

Hopea koivu

Hopea koivu (Betula pendula), sen silmiinpistävä valkoinen kuori, rehevät vihreät lehdet ja kauniisti kaatuneet oksat, on ehkä Suomen metsien kaunein syntyperäinen puu, joten ei ollut yllättävää, kun äänestyksen voittaja valitsi maan kansallisen puu julkistettiin vuonna 1988. Suomalaiset ovat vuosien mittaan perinteisesti käyttäneet koivuja monella muulla tavalla kuin puutavaraan. Heidän mehusta valmistetaan terveellinen mineraalirikas juoma. Heidän kuorta on käytetty valmistamaan mitä tahansa katoista koriin ja jopa kenkiin. Juhannuspäivän kunniaksi monet suomalaiset pystyttävät kaksi hopeaa koivua kotinsa tai loma-asunnon oviaukon ulkopuolella, jatkaen ikivanhaa perinnettä. Ja lukemattomissa vanhoissa suomalaisissa romanttisissa elokuvissa on kliseinen kuva vaaleasta suomalaisesta tytöstä, joka nojaa voittoisasti koivulle viehättävän järvenrannan vieressä.