Missä vierailla Suomessa?

Suomalaisia vetää puoleensa kovasti Espanjan aurinkorannikot, vaikka kotimaastakin löytyy todella upeita kohteita, joissa nauttia Suomen luonnosta ja kulttuurista. Onhan suomalaisen puhtaus aivan omaa luokkaansa, jota tullaan katsomaan ympäri maailmaa.

Etelä-Suomi

Temppeliaukion kirkko, Suomenlinna, raitiovaunut ja metro. Kaupunkielämästä pitävien kannattaa suunnata Helsinkiin, josta löytyy Tuomiokirkko, pohjoismaiden suurin kauppakeskus Itis, paljon erilaisia museoita kuten Kiasma ja Ateneum. Helsingin eniten turisteja keräävä kohde, kallioon tehty Temppeliaukion kirkko, on myös vierailun arvoinen.

Helsingistä

Viidenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Porvoo tarjoaa kauniin vanhankaupungin ja herkkusuille Brunbergin tehtaanmyymälän. Länsirannikolla sijaitseva Naantali ja sen vanha kaupunki, on hieno lomakohde varsinkin lapsiperheille. Kaupungista löytyy lasten suosiossa oleva Muumimaailma sekä Väiskin seikkailusaari. Suomen entinen pääkaupunki ja samalla vanhin kaupunki Turku on saaristoinen erinomainen kohde merestä pitäville. 1200-luvun alussa perustetussa Turunlinnassa pääsee historian havinaan sekä miksei Turun Tuomiokirkossakin. Turussa kannattaa piknik viettää Aurajoen rannalla, tai sitten syödä joen varrella sijaitsevissa ravintoloissa. Suomalaisen muotoilun ja suunnittelun ystävien kannattaa suunnata autonsa Raaseporin suuntaan, Fiskarsin Ruukkiin. Siellä on syntynyt kaikkien rakastamat Fiskarsin sakset. Nykypäivänä Fiskarsin ruukilta löytyy kolmekymmentä yrittäjää, paljon suomalaista muotoilua, hyvää ruokaa ja juhlapaikkoja. Fiskarsin ruukki on kerännyt myös paljon kunniamainintoja, kuten kotimaan paras matkakohde 2016. Suomesta löytyy yhteensä seitsemän Unescon maailmaperintökohdetta, kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Vierailemisen arvoiset Vanha Rauma, Suomenlinna, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Petäjäveden vanha kirkko ovat pääseet Unescon listoille esimerkkeinä erinomaisesta ja edustavasta rakennustyylistään. Rauman lähistöltä löytyvä maailmanperintökohde Sammallahdenmäki on pronssikaudelta oleva hautaröykkiöalue ja ensimmäinen esihistoriallinen maailmanperintökohde. Ainoa Suomelle myönnetty luonnonperintökohde, Merenkurkun saaristo sijaitsee perämerellä. Jatkuvasti muutoksessa oleva maasto tekee Merenkurkusta mielenkiintoisen.

Revontulia pohjoisessa ja Järviä Idässä

Lappi houkuttelee turisteja ympäri vuoden. Kaunis ruska syksyllä, yötön yö kesällä ja lumi talvella takaavat ettei Lapista lopu tekeminen. Lapsille ja lastenmielisille Joulupukin paja ja Kemin lumilinna ovat Lapin suosikkikohteita. Eteläsuomalaiset suosivat Lapin laskettelumahdollisuuksia, jotka eivät pääse loppumaan; Ruka, Ylläs, Levi…

Revontulia pohjoisessa ja Järviä Idässä

Jos erilaiset hotellielämykset kiinnostavat, niin iglujen muotoon rakennettu hotelli Kakslauttanen Saariselällä on varmasti käynnin arvoinen. Koska katto on lasinen, voi hotellihuoneesta katsoa kaunista tähtitaivasta, tai jos tuuri käy, nähdä upeita revontulia. Suomi on täynnä lyhyempiä ja pidempiä vaellusreittejä, joista osa on suunniteltu liikuntarajoitteisille ja lastenrattaille. Suosituin reitti on Oulangan kansallispuistossa oleva 82 kilometrin mittainen Karhunkierros. Pieni karhunkierros on lyhyempi versio, niille jotka eivät jaksa vaeltaa montaa päivää putkeen. Luontoon.fi sivustolla on listattuna kaikki suomen patikkareitit. Järvi-Suomi tarjoaa paljon järviä, luontoa ja puhdasta vettä. Mikä onkaan parempaa kuin viettää aikaa mökillä, paistaa makkaraa nuotiolla ja saunoa kesäyönä käen kukkuessa? Mökkilomasta haaveilevien kannattaa suunnata Saimaan rannalle, jossa perinteinen suomalainen unelma muuttuu todeksi. Järvi-Suomen kansallismaisemat ovat kokemisen arvoisia, kuten maailman kauneimmaksi kutsuttu Heinäveden reitti. Tätä reittiä ei kuitenkaan pääse autolla tai jalan kulkemaan, vaan veneellä tai laivalla, koska kyseessä on vesireitti. Toinen hieno kansallismaisema järvi-Suomessa löytyy Kolilta, pohjois-Karjalan suurin vaara. Vähän aktiivisemmasta lomasta haaveilevien kannattaa käydä kokeilemassa Suomen kolme hurjinta huvipuistoa, PowerPark, Linnanmäki sekä Särkänniemi. Myös Suomen kesään olennaisena osana kuuluvat festarit joka lähtöön. Ruisrock, Porin Jazz, Tangomarkkinat, Flow-festivaali.. Suomesta löytyy festarikansaa! Suomi on täynnä tekemistä ja kokemista, luontokohteita ja puhdasta ruokaa. Suomalaisina meidän kuuluisi olla ylpeitä siitä millainen eksoottinen luonto ja oikeus meillä on nauttia siitä. Joten seuraavaa lomaa mielessä pitäen kannattaa pohtia voisiko kotimaan matkailu olla aivan yhtä hyvä vaihtoehto Espanjan aurinkorannoille!

Suomalainen elämäntapa

Suomessa ihmiset elävät säännöllistä ja melkoisen suorituspainotteista elämää. Arki on jokaisen omaa oravanpyörää ja ihmiset liikkuvat suurelta osin vain kodin ja työn välillä. Viikonloppu onkin usein täysin vastakohta, jolloin suomalainen vaihtaa vapaalle ja välillä nollaakin kirjaimellisesti mielensä työasioista. Suomalaiset arvostavat rauhallisuutta, rehellisyyttä, menestystä ja ahkeraa työntekoa. Ulkoilu ja liikunta ymmärretään tärkeiksi osa-alueiksi terveydenedistämisen kannalta ja pääosin perinteinen suomalainen elämänrytmi tukeekin terveellistä elämätapaa kuten säännöllinen ateriarytmi ja liikkuminen.Turvallisuus on tärkeitä tukipilareita arjen onnistumisen kannalta, sillä esimerkiksi jo ensimmäisellä luokalla olevat lapset kulkevat ilman vanhempia koulumatkansa. Toisista pidetään huolta, mutta ei kuitenkaan liian läheltä, sillä liika avunanto voidaan kokea myös tunkeiluna tai vähintään vaivaannuttavana. Suomessa vallitsee vanha kunnon suomalainen sisu, jonka mukaan kaikkien tulisikin pärjätä tavalla tai toisella ja avun pyyntö on viimeinen selviytymiskeino.

Suomalaiset juoksevat kello kaulassa

Suomalaiset juoksevat kello kaulassa

Suomalaisessa elämäntavassa riittää ulkomaalaisille ihmettelemistä ja sopeutumista. Suomessa eletään erittäin täsmällisesti ja sovituista tapaamisista tai varsinkaan töistä ei tule myöhästyä. Tapaamisia ystävien kanssa voidaan hyvin sopia jo esimerkiksi kuukauden päähän ja peruutukselle tulisi aina olla jokin hyvä selitys. Täsmällisyys ja ajankäytön periaatteet näkyvät jopa kansallisesti muun muassa peruuttamattomien lääkäri ajanvarausten sanktioista. Suomalaiselle kalenteri on ehdottoman tärkeä apuväline, sillä se tukee myös toista suomalaisille tyypillistä piirrettä eli järjestelmällisyyttä. Suomalainen koti on tyypillisesti hyvin organisoitu ja siisti. Liiallinen tavaran ”hamstraus” tai epäsiisti koti on suomalaisen mielestä monesti merkki epävakaasta elämänhallinnasta. Suomalaiseen kyläily kulttuuriin kuuluu, että vierailut ovat aina ennalta sovittuja. Suomalainen arvostaa yksityisyyttä ja rauhaa ja onkin aivan tavallista kertoa, ettei kyläily sovi esimerkiksi arjen rauhoittamiseksi. Suomalaisessa kodissa kengät riisutaan aina eteiseen ja kodissa käyttäydytään muutenkin mahdollisimman vähän ”vaivaa aiheuttaen”.

Rakkaudesta luontoon

Luonto ja luonnon kunnioittaminen on suomalaiselle tärkeää. Yhä useampi suomalainen kokeekin ilmastoahdistusta maapallon nykytilanteesta. Lajittelu, kierrätys, luomu sekä lähituotteet ovat suomalaiselle arkipäivää tai ainakin yhä useampi toivoisi niiden olevan. Kirpputoreja löydät varmasti jokaisesta kaupungista ja käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden ostamista pidetään järkevänä ratkaisuna. Suomalainen kesämökkikulttuuri vaatisi kokonaisen kirjan, mutta kerrottakoon että yli viidennellä suomalaisperheellä on kesämökki ja vähintään yhtä suurella osalla se on haaveissa tai tavoitelistalla. Kesämökillä mukavuuksiin tottunut suomalainen kääri hihansa ja elääkin nyt mielellään alkeellisempaa elämää ja puuhastelee perinteisiä kotihommia tai mitä erikoisempaa projektia laiskottelun sijaan. Suomalaiselle onnistunut viikonloppu voi pitää sisällään esimerkiksi kävelyä metsässä tai hiihtolenkkiä pelloilla, tärkein luonnon ominaisuus onkin rauha ja ennen kaikkea hiljaisuus.

Suomalainen tapakulttuuri

suomat ovat ujoja

Maailmalla suomalaiset tunnetaan ujoina ja hiljaisina, jotka kuitenkin alkoholia juodessaan muuttuvat edellä mainitun kuvauksen vastakohdaksi. Suomalainen alkoholikulttuuri onkin tunnetusti melkoisen kostea ja monen muun maalaisen silmissä vaikea ymmärtää. Suomalainen ei yleensä puhu, ellei ole mitään asiaa. Turhaa päivittelyä pidetään lähinnä kiusallisena ja näinpä sitä harvemmin harjoitetaankaan. Liian kovaäänistä puhujaa voidaan pitää epäkohteliaana tai päällekäyvänä ja toisten puheen keskeyttäminen koetaan erittäin epäkohteliaana. Tavatessa tervehditään joka kätellen, katsekontaktilla tai mieluiten katsellaan lintuja taivaalla ja vältellään sitäkin vaivaannuttavaa hetkeä. Poskisuudelmat eivät kuulu suomalaiseen tervehtimiskulttuuriin ja suuri henkilökohtainen tila onkin yksi merkittävimmistä suomalaisuuteen liittyvistä asioista. Bussissa huomaat, kuinka jokainen etsii omaa vapaata penkkirivistöään ja elokuvateatterissa pettymys on suuri, kun joku onkin valinnut paikkansa juuri samalta riviltä ja mikä pahinta viereiseltä penkiltä. Hississä jokainen etsii oman nurkkansa, mielellään seinään katsoen, ettei vaan joutuisi käymään kiusallisia hissikeskusteluja. Liian läheinen ihokontakti ja koskettelu koetaan epämukavana. On hyvä muistaa, että vaikka henkilöt, jotka eivät ole tottuneet suomalaiseen elämäntapaan, saattava pitää käyttäytymistä tylynä ja epäkohteliaana. Tapojen ja käyttäytymisen tarkoituksena on kuitenkin nimenomaan hyvät tavat ja toisten ihmisten kunnioittaminen.

Suomalainen patriootti

Suomalainen patriotismi eli isänmaallisuus tarkoittaa rakkautta omaa maata ja sen luontoa kohtaan sekä perinteiden vaalimista. Suomalainen patriootti on valmis puolustamaan maataan ja sen vapautta ja hyvinvoitia, sekä tarvittaessa kuolemaan sen puolesta. Isänmaallisuus tarkoittaa laajemmin myös työn tekemistä oman maan hyväksi, hyvinvointivaltion rakentamista parantamalla yhteiskunnallisia oloja ja rauhan ylläpitämistä. Isänmaallisuus on laaja ja monipuolinen käsite, ja myös muuta kuin suomalaista kulttuuria edustava ihminen voi tuntea isänmaallisuutta Suomea kohtaan ja olla patriootti. Suomessa isänmaallisuus ilmenee usein siten, että suomalaiset arvostavat kotimaista tuotantoa ja ostavat mieluummin kotimaisia tuotteita. Suomalaiset arvostavat luontoa, puhdasta vettä ja ilmaa, yrittävät yleensä pitää luontoa siistinä, ulkoilevat luonnossa ja mökkeilevät metsässä järven rannalla. Marjojen ja sienien poimiminen ja uiminen ovat suosittuja. Patriootti myös vaalii omaa kieltään ja kulttuuriaan, hän on ylpeä omasta maastaan ja juuristaan. Tärkeitä isänmaallisuuden tunnuksia ovat suomalaisille olleet siniristilippu, vaakuna ja kansallislaulu.

Suomalaisen isänmaallisuuden taustaa

hämäläiset

Suomalaisen isänmaalisuuden synty on olennaisesti sidoksissa 1800-luvun nationalismiin ja kansallisheräämiseen. 1800-luvun alkupuolella Suomi oli vielä varsin hajanainen, oli useita heimoja (hämäläiset, karjalaiset jne), jotka eivät tunteneet kuuluvansa yhtenäiseen kansaan. 1800-luvun alusta Suomi kiinnosti ruotsalaista sivistyneistöä. Heidän tarkoituksensa oli luoda suomalaisille kansallisen identiteetin ja yhtenäisen tarinan, saada heidät tietoisiksi suomalaisuudestaan. He tutkivat Suomen kirjallisuutta ja historiaa, vanhoja perinteitä, keräsivät vanhoja kansanrunoja. Merkittävimpiä kansallisherättäjiä oli runoilija Runebeg, jonka runoon perustuu Suomen kansallislaulu. Hän oli tärkein identiteetin luoja ja on kirjoittanut kirjan Vänrikki Stoolin tarinoita, jossa korostuu isänmaallisuus. Hänen mukaansa suomalainen isänmaallinen sotilas on urhea ja uskollinen, valmis kuolemaan isänmaan puolesta sekä kestämään vaikeuksia. Synnyinmaa on hänelle paras paikka asua, eikä hän koskaan jätä sitä, jos vihollinen hyökkää, vaan puolustaa sitä viimeiseen asti. Runebergin näkemystä pidetään liioiteltuna, mutta hänen teoksensa on ollut merkittävä suomalaisessa kulttuurissa ja sitä on luettu kouluissa useiden vuosikymminien ajan. Runebergin isänmaallisuudella ei ollut niinkään tekemistä valtiollisen nationalismin kanssa, vaan isänmaallisuus tarkoitti omaa aluettaan ja kotiaan puolustamista. Tärkein 1800-luvun loppupuolen suomalaisuuden herättäjä oli filosofi J.V. Snellman. Hän laati suunnitelman, jonka mukaan suomalaisissa piti herättää rakkaus isänmaataan kohtaan. Hänen vaikutuksesta suomen kieli nostettiin tasavertaiseksi kieleksi ruotsin rinnalle ja alettiin perustaa suomenkielisiä kouluja. Kouluissa suomalaisille lapsille opetettiin isänmaallisuutta. Muun muassa kirjailija Zachris Topeliuksen Maamme kirja kuului pitkään koululukemistoon. Isänmaallisuus on näkynyt paitsi kirjallisuudessa, myös taiteessa. Monien taiteilijoiden aiheina ovat olleet suomalainen luonto ja suomalainen mythologia, erityisesti Kalevala-teos. Jean Sibelius on säveltänyt merkittävän Finlandia-hymnin.

suomalaiset nationalistit

Runebergin ja Topeliuksen isänmaallisuus on myös sidottu vahvasti uskontoon. Heidän mukaansa Suomi on Jumalan lahja, jota tulee rakastaa.Suomalaiset ovat osoittaneet isänmaallisuuttaan muun muassa talvisodassa, jolloin he puolustivat maataan suurta vihollista, Neuvostoliittoa vastaan. Viime aikoina suomalaisuudesta ja isänmaallisuudesta on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Nykyään isänmaallisuuden käsitettä käytetään paljon oikeuttamaan nationalistisen, äärioikeistolaisen politiikan ideologiaa ja toimintaa, ja nationalistisia aatteita kannattavat ihmiset kutsuvat itseään patriooteiksi. Terve isänmaallisuus ja äärinationalismi on sen takia tärkeää erottaa toisistaan. Äärinationalismi on haitallista yhteiskunnalle, koska se yliarvostaa omaa kulttuuriaan (tässä tapauksessa suomalaisuutta) asettamalla sen muiden kultturien yläpuolella ja suhtautuu ylimielisesti ja alentavasti vähemmistöihin ja muiden kulttuurien edustajiin. Terve isänmaallisuus arvostaa omaa kulttuuriaan, mutta kunnioittaa myös muiden kansojen kulttureja ja itsemäärämisoikeutta. Tavallinen suomalainen patriootti myös hyväksyy monikulttuurisuutta Suomen rikkautena, eikä vastusta esimerkiksi maahanmuuttoa.

Suomen kulttuuriperintö: Karjalainen kulttuuri tänä päivänä

Historiallisesta Karjalan kansasta on jäänyt jäänteitä myös nykypäivän suomalaiseen kulttuuriin. Karjalan kieltä puhutaan tänä päivänä lähinnä Venäjän puoleisessa Karjalassa, jossa päämurteina ovat aunuksenkarjala, varsinaiskarjala, ja lyydi. Kieli on suomen kielen läheisin sukukieli, ja Suomessa on tänä päivänä noin 5 000 karjalaa taitavaa ihmistä, jotka ovat oppineet sen vanhemmilta sukupolvilta. Suomessa karjalan kielellä on ollut virallinen vähemmistökielen asema vuodesta 2009, ja kielen elvyttämisen yrityksiin kuuluvat muun muassa karjalan kielen professuuri Joensuun yliopistossa, sekä karjalankielinen päiväkoti Nurmeksella. Karjalan Liiton lisäksi Suomessa kielen ja karjalaisen kulttuurin asemaa ajamaan on perustettu Karjalan Sivistysseura ja Karjalan Kielen Seura. Karjalan varsinaisen kielen lisäksi alueelta löytyy myös Suomen kielen karjalaisia murteita. Suomenpuolella päämurteita on kaksi, Etelä-Karjalassa vallalla oleva kaakkoismurre ja Pohjois-Karjalassa puhuttavat savolaismurteet. Kaakkoismurteet vaihtelevat vahvasti pitäjittäin, ja savolaismurteilla on pitkälle oma sanastonsa.

Tanssi- ja musiikkikulttuuri

Karjalaiset tanssit ovat saaneet vaikutteita naapuri kannoiltaan sekä lännestä että idästä. Tanssit voidaan rankalla kädellä jakaa Etelä-Karjalan, Laatokan Karjalan ja Vienan Karjalan tanhuihin. Laulutanssit olivat suosittuja Karjalankankaalla ja Inkerissä, näissä tansseissa saatettiin pyöriä ringissä, ketjussa, rivissä tai pareissa. Kaikissa tansseissa noudatettiin myös improvisaatiota, ja tanssi eteni vapaasti taustamusiikin säestämänä. Karjalaisen musiikki perinteeseen kuuluvat runonlaulu, itkuvirret ja joiku. Lauletun musiikin lisäksi alueella soitettiin instrumentaalikappaleita, jouhikko ja kantele ovat monelle tunnettuja karjalais peräisiä soittimia. Runolaulu on varmasti tunnetuin karjalaisen kulttuurin muoto, Elias Lönnrotin kerättyä suuren osan Kalevala kirjansa materiaalista juuri karjalaisten runonlaulajien keskuudessa.

Kansantarinat olivat siirtyneet runomittaisen musiikin kautta luku- ja kirjoitustaidottoman väestön keskuudessa sukupolvelta toiselle vuosisatoja. Itkuvirsiä esitettiin useissa tärkeissä erotilanteisiin liittyvissä tapahtumissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Äänellä itkijän tarkoituksena oli saada muukin yleisöstä vuodattamaan kyyneliä. Itkuvirsi kulttuuri on sidoksissa ortodoksi uskontoon, ja Suomessa se oli tavallista vain karjalaisten keskuudessa.

Kädentaidot ja kansanpuvut

Karjalaisessa kulttuurissa kädentaidoilla oli kova arvostus sekä miesten että naisten keskuudessa. Naiset nypläsivät, kirjoivat ja ompelivat, kun taas miehet harrastivat veistoa. Veisto taitojen esittely talojen ikkunalaudoissa, ja muissa julkisissa koriste osissa oli yleistä. Näitä nähdään edelleen kauniissa puurakenteisissa taloissa Karjalan alueella. Historiallisesti naisten käsitöistä tunnettuja olivat esimerkiksi käspaikka, kauniisti koristeltu monikäyttöinen puuvillaliina. Se oli ahkerassa arkikäytössä käsipyyhkeenä, ja ruoka pöydässä istuvien polvien suojana. Käyttöjen välissä sitä säilytettiin ortodoksi kodissa ikonin lähettyvillä kunniapaikalla.

Kädentaidot ja kansanpuvut

Karjalaisilla oli käytössä kansanpuvut, joilla oli suuriakin eroja alueiden välillä. Kansanpuvuilla käsitetään 1700- ja 1800-luvuilla talonpoikaisväestön keskuudessa käytössä olleita vaatteita, ja luonnonmateriaaleista vaatteista heijastui usein niiden kantajan varallisuus, asuinalue, siviilisääty sekä heidän seuraamansa uskonto. Materiaalina hameissa on usein villa, ja leikkaukset ovat yksinkertaisia, karjalaisella pitsillä, raidoilla, hapsuilla ja kirjailuilla koristeltuja. Alkuperäis alueen kylmyydestä johtuen kansallispuvun päällysvaatteet eroavat suuresti länsisuomalaisista, esimerkiksi yksinkertainen sarkaviitta on hyväksytty naisten talvisena päällysvaatteena. Näinä päivinä juhlakäytössä nähtävät karjalaiset kansallispuvut perustuvat näihin arkikäytössä olleisiin kansanpukuihin. Yleisimpiä värejä kansallispuvuissa ovat musta, punainen, sininen ja valkoinen, ja päähine kertoo edelleen kantajansa siviilisäädystä. Luterilaiset naimisissa olevat naiset voivat käyttää karjalaisen kansallispuvun kanssa huntua, joka vaihtelee pienestä koristeesta pitkiin valkoisiin liinoihin. Ortodoksi vaimot taas käyttävät päässään sorokkaa tai harakkaa, joka on pieni, niskan taakse sidottava huivi jonka etuosa on usein näyttävästi kirjonnalla koristeltu. Nuoret naimattomat naiset ja tytöt käyttävät tina nastoin koristeltua huopanauhaa jota kutsutaan säppäliksi. Sekä naisille että nuoremmille tytöille sovelias on myös sykerö, jossa palmikoiden ympärille nauhaa kiertämällä muodostetaan kaarimainen päälaite. Vaikka Karjalaisilla kansanpuvuilla ei tänä päivänä ole välttämättä käytännöllistä käyttötarkoitusta, on mukava nähdä että useat nuoren sukupolven edustajat ovat ottaneet ne juhlakäyttöön, julistaakseen omaa kulttuuri perimäänsä.

Tarina Suomen itsenäistymisestä

Ennen itsenäistymistään Suomi oli kuulunut pitkään Ruotsin ja sitten 1800-luvulta lähtien keisarillisen Venäjän valtakuntaan. Venäjä kunnioitti Suomen autonomista asemaa ja lakeja, joten Suomen ja Venäjän väliset suhteet pysyivät melkein koko 1800-luvun ajan hyvinä. 1800-luvun lopulla suhteet kuitenkin huononivat niin, että se ja Venäjän vallankumous johti lopulta Suomen irtautumiseen Venäjästä.

Sortokaudet

Venäjän viimeinen keisari, Nikolai II, antoi vuonna 1899 helmikuussa manifestin, jolla hän otti päättämisoikeuden Suomen asioista itselleen. Keisari myös nimitti Suomen kenraalikuvernööriksi N. Bobrikovin. Samalla Suomen ja Venäjän suhteet huononivat ja Suomessa alkoi ns. ensimmäinen sortokausi. Venäläiset pelkäsivät, että Saksa hyökkää Venäjään Suomen kautta, eikä Suomi halua puolustautua vaan liittyy Saksaan. Bobrikovin tarkoituksena oli hävittää Suomen autonomia ja venäläistää Suomi. Hänen toimintansa seurauksena muun muassa venäjän kielen opetusta lisättiin kouluissa ja yliopistossa, venäläisille annettiin oikeus virkoihin Suomessa ja suomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan. Suomalaiset vastustivat venäläistämistoimia voimakkaasti, mutta se ei auttanut. Lopulta virkamies Schauman ampui Bobrikovin.Venäjällä kansa oli tyytymätöntä keisarin hallitukseen, ja siellä järjestettiin paljon mielenilmauksia. Vuonna 1905 myös Suomeen levisi suurlakko, jossa suomalaiset vaativat keisaria palauttamaan sille sen perustuslailliset oikeudet. Suurlakon aikana perustettiin punakaarti (kapinalliset) ja valkokaarti (laillinen hallitus). Suurlakko ja Venäjän sisäiset ongelmat pakottivat keisarin kumoamaan manifestin. Vuonna 1908 venäläistämistoimet alkoivat uudelleen ja jatkuivat vuoden 1917 saakka. Aikaa sanotaan toiseksi sortokaudeksi. 1800-luvun lopulla Suomi oli jakaantunut oikeistoon (perustuslailliset puolueet) ja vasemmistoon (sosiaalidemokraattinen puolue) Vasemmisto ajoi työväen oikeuksia ja yleistä äänioikeutta. Sortokausien välisenä aikana perustettiin eduskunta ja säädettiin uusi vaalilaki, joka antoi kaikille äänioikeuden. Osa vasemmistolaisista oli kommunisteja.

 

Ensimmäinen maailmansodan aikaa

maailmansota 1

Vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Silloin Suomessa alettiin puhumaan itsenäistymisen mahdollisuudesta. Toivottiin, että Venäjä häviäisi, jolloin Suomen olisi ollut mahdollista vapautua. Suomalaisia miehiä lähetettiin sotilaskoulutukseen Saksaan ja heistä tehtiin jääkäripataljoona.

Suomi itsenäistyy

Venäjällä kansa oli väsynyt sotaan ja nälkään ja tarttui aseisiin. Vuonna 1917 tapahtui Venäjän vallankumous, jolloin keisarin pakotettiin luopumaan vallasta. Perustettiin väliaikainen hallitus, joka palautti Suomelle autonomian. Vuonna 1917 sosiaalidemokraatit voittivat vaaleissa ja eduskunta otti itselleen maan korkeimman vallan. Suomen ulkopoliittiset asiat hoiti edelleen Venäjä. Venäjän väliaikainen hallitus ei pitänyt eduskunnan toimista ja hajotti sen. Työläiset järjestivät lakon, jossa he vaativat työväen olojen parantamista ja 8-tuntista päivää. Syksyllä 1917 Venäjällã bolševikit kaappasivat vallan ja perustivat Neuvostoliiton. Suomessa oli epävarmuutta, koska suomalaiset eivät tienneet, kuka tulee hallitsemaan Neuvostoliittoa ja voiko luottaa seuraavaan hallitukseen vai ei. Pehr Svinhufvud antoi eduskunnalle ulkoministeri Ståhlbergin laatiman esityksen Suomen itsenäistymisestä. Eduskunta hyväksyi esityksen 6.12.1917 ja Svinhufvud lähti viemään sitä Pietariin. Neuvostoliitto hyvãksyi Suomen itsenäisyyden heti. Valtionjohtaja Leninin ajatuksena oli se, että kommunismi leviää lopulta myös Suomeen, joten  Suomen tarvinnut kuulua Neuvostoliittoon.  Neuvostoliiton tunistuksen jälkeen Suomi tarvitsi vielä muiden ulkovaltojen tunnistusta, joten esitys lähetettiin aluksi Ruotsiin, Ranskaan ja Saksaan, jotka tunnistivat Suomen itsenäisyyden heti. Suomen ja Neuvostoliiton raja piirrettiin vuonna 1920.

sisällissota (1918)

Suomen itsenäistymistä seurasi heti sisällissota (1918), jonka voitti laillinen hallitus. Sodan jälkeen Suomesta haluttiin tehdä kuningaskunta, koska epäiltiin ettei Suomi pysy muuten itsenäisenä. Kuninkaaksi valittiin saksalainen prinssi. Saksa kuitenkin hävisi sodan, joten Suomeen ei enää haluttu kuningasta vaan siitä tuli demokraattinen tasavalta.Itsenäisyyden säilyttämiseksi Suomen oli tärkeää pysyä puolueettomana. Myöhemmin, vuosina 1939-1940, Suomi joutui puolustamaan itsenäisyyttään talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan.

SUOMALAINEN KULTTUURI

Suomalainen kulttuuri on Suomen kansan eli suomalaisten kulttuuri. Sen perinteet ja tavat ulottuvat kauas menneisyyteen ja sitovat suomalaisia muihin suomalaisugrilaisiin kansoihin, joiden kanssa suomalaisilla on ollut yhteinen historiallinen kieli- ja kulttuurikehitys. Suomen kulttuuri on tärkeä ja vahva osa suomalaista identiteettiä, ja sitä harjoittavat myös suomen ulkopuolella asuvat suomalaiset. Suomi on ollut pitkään Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla, joten itäinen ja läntinen kulttuuri ovat muokanneet suomalaista kulttuuria niin, että monien ainesten todellista alkuperää ei enää tunnisteta. Kulttuurilla tarkoitetaan esimerkiksi tapoja, perinteitä ja taidetta. Jotkut Suomen kulttuurin elementit ovat tunnettuja maailmalla, kuten esimerkiksi sauna ja Muumit. Usein kuitenkin Suomen kieli ja kulttuuri ovat ulkomaalaisille tuntemattomia, joten he saattavat hämmentyä tullessaan ensimmäistä kertaa Suomeen.

Ruoka

Perinteisiä suomalaisia ruokia ovat esimerkiksi lohikeitto, maksalaatikko, ruisleipä, mämmi, karjalanpiirakat ja mustikkapiirakka. Mämmi on ruista tehty perinneruoka, jota syödään perinteisesti vaniljasokerin tai maidon ja sokerin kera pääsiäisenä. Maksalaatikko on naudan maksasta tehtyä ruokaa, jota tehdään laatikkomuotoisiin vuokiin. Mustikkapiirakka on suosittu kesäherkku ja siihen käytetään metsästä poimittuja mustikoita. Juustoista erikoisin on leipäjuusto eli juustoleipä, jota syödään lakkahillon kera erityisesti Lapissa. Salmiakki on lakritsia muistuttava makeinen. Se jakaa mielipiteitä sen oudon maun vuoksi, tuntuu monesta epämiellyttävältä. Suomessa juodaan paljon kahvia.

Juhlat

vuoden suurin juhla

Suurin suomalainen juhla on joulu. Sitä vietetään 24. – 25.12. Joulua juhlitaan Kristuksen syntymänä, mutta joulu on myös tärkeä syy  levätä ja viettää aikaa perheen kanssa. Jouluna ostetaan ja annetaan paljon lahjoja ja lähetetään joulukortteja. Lapset uskovat Joulupukkiin, joka tuo lahjoja ja vastaa näin amerikkalaista Santaa. Joulupukki asuu Korvatunturilla, Lapissa. Hänellä on vaimo (Muori) ja tontut toimivat hänen apulaisinaan. Joulupukki liikkuu poroilla ja on pukeutunut punaisiin vaatteisiin.  Jouluruokapöytään kuuluu kinkku ja erilaiset laatikkoruuat. Jouluna järjestetään joulukonsertteja ja esitetään joulunäytelmää. Suomalaisella joululla on juuret vanhassa pakanallisessa juhlassa, jota vietettiin sadonkorjuun päätteeksi.Pääsiäinen on kevään juhla ja sitä vietetään Kristuksen ylösnousemuksena. Suomalaiseen pääsiäiseen on sekoittunut itäistä ja läntistä kulttuuria. Tärkeitä pääsiäisen symboolejä ovat tiput, tulppaanit sekä pääsiäispuput.  Syödään munia, lammasta, mämmiä ja rahkasta tehtyä pashaa, joka on alun perin itäslaavilainen ruoka. Lapset etsivät piilotettuja suklaamunia. Pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina lapset käyvät taloissa pajuoksien kanssa noitiin pukeutuneina, toivottavat talon asukkaille onnea ja saavat pieniä herkkuja. Keskikesällä vietetään juhannusta, joka on vanha suomalainen juhla. Silloin ollaan usein luonnossa, mökillä, tanssitaan juhannustansseja, saunotaan ja grillataan makkaraa. Juhannukseen kuuluu järvellä sytyttävä nuotio eli kokko.

Kirjallisuus

Kalevala on karjalaissuomalainen eepos, joka on koottu vanhoista kansanrunoista. Tutkija Elias Lönnrot teki 1800-luvulla matkoja Karjalaan, jossa hän keräsi runoja. Kalevalalla on ollut keskeinen rooli suomalaisen identiteetin muodostumisessa. Johan Ludvig Runeberg on suomalainen kansallisrunoilija, jonka runon sanoja käytetään Suomen kansallislaulussa eli Maamme-laulussa. Muita tärkeitä klassikoita ovat Minna Canth, Juhani Aho, Eino Leino, Zacharias Topelius sekä Tove Jansson, joka on luonut maailmassakin suositut muumihahmot.

Musiikki

Jean Sibelius

Jean Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä, joka on säveltänyt Finlandia-hymnin. Suomessa on ollut myös muita säveltäjiä, sanoittajia ja laulajia, jotka ovat jättäneet merkittävän jäljen suomalaiseen musiikkiin: Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Dallapé-orkesteri, Georg Malmsten, Laila Kinnunen ja monia muita. Kansainvälisti menestynein suomalainen laulaja on tällä hetkellä Saara Aalto. Musiikki- ja tanssilajeista tango on ollut erittäin suosittua, sitä ja lauletaan että tanssitaan.

Suomen kulttuuriperintö: Karjalaisen kulttuurin historia

Historialliset karjalaiset asuttivat aluetta joka piti sisällään nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen, Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä pohjoisemmassa sijaitsevan Kymenlaakson. Karjala käsitteenä puhekielessä kuitenkin vaihtelee, ja joskus alue mielletään laajemmaksi, joskus pienemmäksi. Suomi menetti nykyisen Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan Venäjälle Talvisodan päättyessä Moskovan rauhaan 1940. Tämän seurauksena yli 400 000 silloista Karjalaista joutui jättämään kotinsa ja kulkemaan evakkoina Suomen puolelle. Suomi valtasi alueet takaisin jatkosodan aikana, mutta lopullisessa 1944 solmitussa rauhansopimuksessa raja palautettiin Talvisodan aikaiselle alueelle, aiheuttaen toisen evakko aallon. Suurin osa Karjalaan asuttaneista ihmisistä on kuulunut suomensukuisiin kansoihin, suomalaisten lisäksi alueella on asunut karjalaisia ja vepsäläisiä. Tänä päivänä suurin osa Venäjän puoleisen Karjalan asukkaista ovat syntyperäisiä venäläisiä. Karjalasta löytyy merkkejä ihmisasutuksesta 10 000 vuoden takaa, ja alueen sijainti lännen ja idän rajalla on antanut alueen kulttuurille vaikutteita sekä suomalaisesta että venäläisestä perinteestä.

Karjalaisen elämän kulku

Karjalaisen elämänmuodon peruskiviä ovat suku ja perhe, ja useiden perheyksiköiden muodostamat suurperheet olivat yleisiä, saman katon alla saattoi asua useiden veljesten perheitä, sekä naimattomia sukulaisia. Naiset ottivat miehensä suvun omaksi ja miehen äiti hallitsi perhettä rautaisena matriarkkana. Maa ja rakennukset myös periytyivät perheen pojille, joten nuorten tyttöjen oli tärkeä päästä ajoissa naimisiin. Vuosittainen luonnonkierto antaa kulttuurille oman makunsa, ja tapoja tulee sekä luterilaisista ja ortodoksisista perinteistä, joiden kirkkovuosien tärkeät tapahtumat jaottivat karjalaisten vuoden. Karjalaisten ajan käsite erosi suomalaisesta kantaväestöstä, vuodenkierto tiedostettiin vanhojen maalais perinteiden, sekä luonnon rytmien mukaan. Myös ortodoksi ja luterilainen kirkkovuosi vaikuttivat ihmisten eloon, ja tärkeissä tapahtumissa sekoittuivat keskenään vanhan perimän kansanuskomukset, ja kristilliset perinteet. Kevään aloitti laskiainen, joka oli käytännössä naisten töiden käännekohta. Naisten tuli saada tähän mennessä kehruut valmiiksi jotta niistä sai kudottua kankaita. Laskiaisen jälkeen ortodokseilla alkoi myös paastonaika, kolme viikkoa ennen paaston alkamista päivittäisestä ruoasta poistettiin vähitellen liha, maito ja munat. Itse paasto kesti seitsemän viikkoa, päättyen pitkään perjantaihin.

Karjalaisen elämän kulku
Karjalaisen elämän kulku

Ympäri Suomea levinnyt palmusunnuntaina virpominen sai alkunsa karjalaisten keskuudessa. Ortodoksi kodeissa ikonien taakse sijoitettiin siunatut pajunoksat. Nämä olivat usein lasten keräämiä ja koristelemia. Virpomisen itsensä juuret ovat palmusunnuntaihin useissa uskonnoissa liittyviä. Jeesuksen saapuessa viimeisen kerran Jerusalemiin häntä tervehdittiin palmunoksien kanssa. Tämä tapa levisi uskovaisten keskuudessa pääsiäisen juhlintaan kuuluvana osana, ja pohjoisilla alueilla palmunoksien sijasta käytettiin pajunoksia. Ortodoksisessa kulttuurissa pajunoksat siunattiin, kun taas luterilaisissa perheissä ne käytettiin sellaisenaan. Olennaisena osana molemmissa uskonnoissa oli vitsan jättäminen virvottavalle, ja virpojalle annettava pieni palkkio. Tärkeitä päiviä karjalaisessa kalenterissa olivat myös helluntai, juhannus, ja kesäsunnuntaisin pidettävät kihupyhät. Kihupyhiä järjestettiin eri paikkakunnilla kesäsunnuntaisin, ja ne antoivat nuorille tilaisuuden tutustua toisiinsa, ja miehille mahdollisuuden kosia mielitiettyä. Syksyllä järjestettiin Syyskestit, jotka olivat suvun luomassa vietettyjä juhlia. Avioituneet tyttäret jättivät uuden kotina kestien ajaksi, tullen lapsuudenkotiinsa oman perheensä kanssa.

Häät ja hautajaiset

Karjalaisessa hää kulttuurissa morsian kirjaimellisesti siirrettiin sulhasen perheen omistukseen. Häät alkoivat sulhasen tullessa kysymään morsiamen isältä tytön kättä, ja käydessä neuvotteluja myötäjäisistä. Morsian ja hänen perheensä saivat kosinta tilanteen yhteydessä sulhaselta lahjoja, ja usein morsian myös kiersi kylässä kihlauksen jälkeen anomassa tutuilta lahjoja uutta koria varten. Päivää ennen sulhasen mukaan lähtöä morsian kävi puhdistavassa kylvyssä läheisten ystäviensä kanssa, ja tämän jälkeen tapana oli morsiamen itketys, jota varteen taloon tuotiin itkuvirsien taitaja. Hääpäivän koittaessa morsiamen päähän puettiin rituaalisesti naimisissa olevan naisen päähine.

Häät ja hautajaiset
Häät ja hautajaiset

Kuolemaan liittyvät rituaalit vaihtelivat luterilaisen ja ortodoksi uskontojen välillä. Ortodoksi karjalaiset pitivät vainajaa pirtissä päiviä, jotta surijat saattoivat jättää jäähyväiset. Siinä missä luterilaisten hautaustavat eivät eronneet paljon omistamme, ortodoksit suorittivat myös useita riittejä joiden tarkoitus oli sitoa henki kuolemaan, ja estää sen harhaileminen elävien maailmassa. Jokaisen kylän lähettyvillä sijaitsi kalmisto, hautausmaana käytetty vanha korkea metsikkö. Sekä naiset että miehet itkivät hautajaisissa, usein itkijänaisen avulla, ja kuusi viikkoa hautajaisten jälkeen oli tapana syödä muistamis ateria vainajan kunniaksi.