Suomalainen patriootti

Suomalainen patriotismi eli isänmaallisuus tarkoittaa rakkautta omaa maata ja sen luontoa kohtaan sekä perinteiden vaalimista. Suomalainen patriootti on valmis puolustamaan maataan ja sen vapautta ja hyvinvoitia, sekä tarvittaessa kuolemaan sen puolesta. Isänmaallisuus tarkoittaa laajemmin myös työn tekemistä oman maan hyväksi, hyvinvointivaltion rakentamista parantamalla yhteiskunnallisia oloja ja rauhan ylläpitämistä. Isänmaallisuus on laaja ja monipuolinen käsite, ja myös muuta kuin suomalaista kulttuuria edustava ihminen voi tuntea isänmaallisuutta Suomea kohtaan ja olla patriootti. Suomessa isänmaallisuus ilmenee usein siten, että suomalaiset arvostavat kotimaista tuotantoa ja ostavat mieluummin kotimaisia tuotteita. Suomalaiset arvostavat luontoa, puhdasta vettä ja ilmaa, yrittävät yleensä pitää luontoa siistinä, ulkoilevat luonnossa ja mökkeilevät metsässä järven rannalla. Marjojen ja sienien poimiminen ja uiminen ovat suosittuja. Patriootti myös vaalii omaa kieltään ja kulttuuriaan, hän on ylpeä omasta maastaan ja juuristaan. Tärkeitä isänmaallisuuden tunnuksia ovat suomalaisille olleet siniristilippu, vaakuna ja kansallislaulu.

Suomalaisen isänmaallisuuden taustaa

Suomalaisen isänmaalisuuden synty on olennaisesti sidoksissa 1800-luvun nationalismiin ja kansallisheräämiseen. 1800-luvun alkupuolella Suomi oli vielä varsin hajanainen, oli useita heimoja (hämäläiset, karjalaiset jne), jotka eivät tunteneet kuuluvansa yhtenäiseen kansaan. 1800-luvun alusta Suomi kiinnosti ruotsalaista sivistyneistöä. Heidän tarkoituksensa oli luoda suomalaisille kansallisen identiteetin ja yhtenäisen tarinan, saada heidät tietoisiksi suomalaisuudestaan. He tutkivat Suomen kirjallisuutta ja historiaa, vanhoja perinteitä, keräsivät vanhoja kansanrunoja. Merkittävimpiä kansallisherättäjiä oli runoilija Runebeg, jonka runoon perustuu Suomen kansallislaulu. Hän oli tärkein identiteetin luoja ja on kirjoittanut kirjan Vänrikki Stoolin tarinoita, jossa korostuu isänmaallisuus. Hänen mukaansa suomalainen isänmaallinen sotilas on urhea ja uskollinen, valmis kuolemaan isänmaan puolesta sekä kestämään vaikeuksia. Synnyinmaa on hänelle paras paikka asua, eikä hän koskaan jätä sitä, jos vihollinen hyökkää, vaan puolustaa sitä viimeiseen asti. Runebergin näkemystä pidetään liioiteltuna, mutta hänen teoksensa on ollut merkittävä suomalaisessa kulttuurissa ja sitä on luettu kouluissa useiden vuosikymminien ajan. Runebergin isänmaallisuudella ei ollut niinkään tekemistä valtiollisen nationalismin kanssa, vaan isänmaallisuus tarkoitti omaa aluettaan ja kotiaan puolustamista. Tärkein 1800-luvun loppupuolen suomalaisuuden herättäjä oli filosofi J.V. Snellman. Hän laati suunnitelman, jonka mukaan suomalaisissa piti herättää rakkaus isänmaataan kohtaan. Hänen vaikutuksesta suomen kieli nostettiin tasavertaiseksi kieleksi ruotsin rinnalle ja alettiin perustaa suomenkielisiä kouluja. Kouluissa suomalaisille lapsille opetettiin isänmaallisuutta. Muun muassa kirjailija Zachris Topeliuksen Maamme kirja kuului pitkään koululukemistoon. Isänmaallisuus on näkynyt paitsi kirjallisuudessa, myös taiteessa. Monien taiteilijoiden aiheina ovat olleet suomalainen luonto ja suomalainen mythologia, erityisesti Kalevala-teos. Jean Sibelius on säveltänyt merkittävän Finlandia-hymnin.

Runebergin ja Topeliuksen isänmaallisuus on myös sidottu vahvasti uskontoon. Heidän mukaansa Suomi on Jumalan lahja, jota tulee rakastaa.Suomalaiset ovat osoittaneet isänmaallisuuttaan muun muassa talvisodassa, jolloin he puolustivat maataan suurta vihollista, Neuvostoliittoa vastaan. Viime aikoina suomalaisuudesta ja isänmaallisuudesta on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Nykyään isänmaallisuuden käsitettä käytetään paljon oikeuttamaan nationalistisen, äärioikeistolaisen politiikan ideologiaa ja toimintaa, ja nationalistisia aatteita kannattavat ihmiset kutsuvat itseään patriooteiksi. Terve isänmaallisuus ja äärinationalismi on sen takia tärkeää erottaa toisistaan. Äärinationalismi on haitallista yhteiskunnalle, koska se yliarvostaa omaa kulttuuriaan (tässä tapauksessa suomalaisuutta) asettamalla sen muiden kultturien yläpuolella ja suhtautuu ylimielisesti ja alentavasti vähemmistöihin ja muiden kulttuurien edustajiin. Terve isänmaallisuus arvostaa omaa kulttuuriaan, mutta kunnioittaa myös muiden kansojen kulttureja ja itsemäärämisoikeutta. Tavallinen suomalainen patriootti myös hyväksyy monikulttuurisuutta Suomen rikkautena, eikä vastusta esimerkiksi maahanmuuttoa.