Suomen onni löytyy turvallisuudesta ja vapaudesta

Suomi

Läntisen Euroopan viimeinen luonnollisesti syntynyt nälänhätä päättyi talvella 152 vuotta sitten. Köyhässä ja syrjäisessä Venäjän keisarikunnan kolkassa nimeltään Suomi yli neljännesmiljoona ihmistä, mikä edusti lähes kymmenesosaa koko väestöstä, kuoli nälkään. Kun Suomi juhli 100-vuotista itsenäisyyttään vuonne 2017, Suomi oli listattu erilaisten kansainvälisten mittarien mukaan laskettuna maailman kaikkein tasaisimmaksi, turvallisimmaksi ja parhaiden hallinnoiduksi maaksi. Suomi oli lisäksi kolmanneksi rikkain, kolmanneksi vähiten korruptoitunut, toiseksi eniten sosiaalisesti kehittynyt ja kolmanneksi eniten sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Suomen oikeusjärjestelmä on maailman itsenäisin, maan poliisi on maailman luotetuin, pankit maailman vakaimmat, yritykset maailman toiseksi eettisimmät, vaalit maailman toiseksi vapaimmat ja Suomen kansalaiset nauttivat suurimmista henkilökohtaisen vapauden, valinnan ja hyvinvoinnin tasoista maailmassa.

Tasa-arvo luo pohjaa

Pohjoismaihin kuuluvan maan 5,5 miljoonaa asukasta ovat lisäksi sukupuolten tasa-arvolta maailman kolmanneksi parhaassa tilanteessa, ja heillä on viidenneksi alhaisimmat tuloerot. Suomalaisten vauvat ovat vähiten alipainoisia, lapset tuntevat olonsa kaikkein turvallisimmaksi ja maan teinit suoriutuvat toiseksi parhaiten lukemisessa, mutta vasta kolmanneksi parhaiten tiedeaineissa.

Suomalaisten tilanne on tuntunut kehittyneen melko hyvin puolessatoista vuosisadassa. Nobelin taloustieteen palkinnon voittanut Helsingissä syntynyt ekonomisti Bengt Holmström sanoo, että voimme puhua suomalaisesta ihmeestä, jos tarkastelemme tilannetta 150 vuotta sitten ja nyt. Mutta kysymys kuuluu, kuinka tämä kaikki oikein tapahtui.

Tällaisen ajatusharjoituksen käytännöllisyydelle on tietenkin rajansa, mitkään kaksi maata, niiden olosuhteet, historiat tai kansat, eivät ole samanlaisia keskenään. Opit eivät välttämättä ole siirrettävissä. Taikakastike, joka toimi Suomen kohdalla, ei tuottaisi samoja lopputuloksia esimerkiksi Ranskassa tai Meksikossa.

Ilmaston vaikutus

Eräs merkittävä asia Suomen tilanteessa on maantiede ja sen seurauksena tuleva ilmasto. Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 2000–2012 toiminut Tarja Halonen on sanonut, että me elämme kylmässä, karussa ja syrjäisessä paikassa. Jokaisen ihmisen on täytynyt tehdä kovasti töitä itsensä eteen. Mutta se ei ole aina ollut tarpeeksi. Meidän on täytynyt myös auttaa naapureitamme.

Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman suurlähettiläänä Helsingissä toiminut Bruce Oreck piti maasta niin paljon, että hän jäi asumaan Suomeen. Oreck sanoo, että ilmastolla on ollut perusteellinen ja pitkäaikainen vaikutus. Se on tehnyt suomalaisista itsenäisiä, yksityisiä, mutta myös erittäin riippuvaisia yhteistyössä toimivasta yhteisöstä, missä säännöillä on merkitystä. Se on kulttuurillinen piirre, mutta siitä on tullut osatekijä Suomen menestyksessä.

Suomen kielessä on suomalaisuutta kuvaavia sanoja, joita on hankalaa kääntää muille kielille. Yksi niistä on sisu, joka kuvaa peräänantamatonta ja rohkeaa sinnikkyyttä seuraamuksista välittämättä. Suomalaisen sisun ansiosta vuosina 1939—1940 suomalaisten 350 000 miehen armeija pystyi taistelemaan kolme kertaa suurempia neuvostojoukkoja vastaan ja aiheuttamaan niille viisinkertaiset vahingot itse kokemiinsa verrattuna.

Palkitun historiakirjailija Sirpa Kähkösen mielestä suomen kielessä on kuitenkin toinen, ehkäpä vielä kuvaavampi sana – talkoot. Talkoot tarkoittaa yhdessä työskentelyä jonkun tietyn asian eteen. Olipa kyseessä sitten sadonkorjuu, polttopuiden kasaaminen tai rahankeräys. Talkoissa on kyse yhteistyöstä ja yhdessä toimimisesta. Jokainen yhdessä ja tasa-arvoisesti.

Luokkaerojen puuttuminen

Yhteistyö sekä myös suhteellinen tasa-arvo ovat toistuvia teemoja Suomen menestystarinassa. Suomi oli lähes 600 vuotta Ruotsin vallan alla ja yhden vuosisadan osa Venäjää. Kähkönen sanoo, että Suomi oli yleisesti ja demokraattisesti köyhä. Maassa ei pidetty maaorjia, mutta ei Suomessa ollut myöskään äärettömän varakkaita aristokraatteja. Yhteiskunta ei ollut hierarkkinen.

Sosiologi Riitta Jallinoja kertoo, että jo kauan ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 kuilut sosiaaliluokkien välillä Suomessa ovat olleet pienempiä kuin tavallisesti. Jopa teollinen vallankumous sujui Suomessa vaatimattomasti, maahan ei muodostunut Ruotsin Wallenbergien kaltaisia dynastioita, eikä Suomeen noussut Fordien tai Rothschildsien tyyppisiä mahtisukuja.

Tämä pätee melko lailla myös jopa tämän päivän puhtaassa, toimivasa ja silmin nähden vauraassa Helsingissä. Entinen suurlähettiläs Oreck kertoo, että voit kävellä pitkin katua kaupungin rikkaimman tyypin rinnalla, etkä arvaisi sitä hänestä millään. Myös presidentti Halonen on samoilla linjoilla, hänen mukaansa Suomessa ihmisiä ei katsota ylöspäin, ei alaspäin vaan heitä katsotaan samalla tasolla.

Suomen teknologiavienti toimi pitkään matkapuhelinjätti Nokian vastuulla, mutta nykyään tilalle ovat nousseet uudet pelitalot. Rovio Entertainmentin menestyspeli Angry Birds on noussut mobiilipelimaailman tunnetuimmiksi nimiksi siinä missä Call of Duty: Modern Warfare räiskintäpelien maailmassa, PokerStars nettikasinopeleissä tai jopa Tetris, kun peleistä puhutaan yleisen tunnettavuuden pohjalta.

Suomen tämän hetken menestyksekkäin yritys, pelitalo Supercell, jonka käsialaa on Clash of Clans -mobiilipeli, maksoi vuonna 2016 veroja yli 800 miljoonaa euroa ja tuotti seitsemän kymmenestä suurimmasta tuloveronmaksajasta Suomessa. Heidän lisäkseen mediassa käydään läpi vuosittain poliitikoiden, yritysjohtajien, urheilijoiden ja muiden julkkisten verotietoja ”kansallisena kateuspäivänä”. Vaikka kansalaisvelvoitteiden hoitaminen on Suomessa iso juttu, niin on myös läpinäkyvyys.

Helsinkit

Koulutus on luonut pohjan tulevaisuudelle

Jallinojan mukaan myös Suomen ilmaisen kansallisen koulutusjärjestelmän, joka perustettiin ennen itsenäistymistä vuonna 1866 ja joka sijoittuu säännöllisesti maailman parhaiden joukkoon vuosittaisissa tilastoissa, juuret juontavat tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Koulutus oli avainasemassa kehityksen kannalta.

Emeritusprofessorin ja filosofin Ilkka Niiniluodon mukaan tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki, vaan koko maa on tosiasiassa sosiaalinen konstruktio, jonka ovat luoneet yliopistojen professorit. Akateemikot, jotka johtivat maan nationalistista liikettä, loivat Suomen valtiona, sen kielen, historian, kirjallisuuden, musiikin, symboliikan ja kansanrunouden. Nationalistinen johtaja oli filosofian professori.

Itsenäistymisensä jälkeen lähes 30 % Suomen valtionpäämiehistä ja hallituksesta ovat olleet yliopistojen professoreita, mihin sisältyy myös puolet maan varhaisten vaiheiden pääministereistä. Jallinojan mukaan he ovat muokanneet maan sellaiseksi, millaisena sen nyt tunnemme. Mutta tärkeää on, että he myös loivat uskoa sosiaaliseen liikkuvuuteen ja todellista uskoa koulutukseen. Se historia seuraa Suomea tähän päivään.